Telluksen tallaajat

Tässä blogipäivitys edellisen päivityksen lopusta seuraavan alkuun. :)

Paynesville ja Raymond Island. Sir David Attenborough'n sanojen mukaisesti tämä mesta on maailman paras paikka bongata koaloja luonnossa. David oli oikeassa, like always.

Paras kuva ikinä...?

Koaloista ei vain saa tarpeekseen. Mahtavuutta. Puolen tunnin koalakävelyn saldo: noin 15 koalaa :)

Tältä se koalabongaus näyttää. Koala vasemmassa yläkulmassa. Paulina oikeassa alakulmassa.

Koalat asustivat Raymond Islandilla. Lauttarannassa oli jo opastus kohti koaloja.

Saarelle vievä lautta. Matka kesti 4min.

Varokaa vompatteja.

Yövyttiin keskellä metsää yksin. Opossumien ilkikuriset naurut eivät naurattaneet. Joku voisi ajatella, että ihanan rauhallista. Meidän mielessä pyöri keskiyöllä vain murhaajat ja miten meidän ruumiita ei ikinä löydettäisi. Tästä keskustelimme toki vasta aamun turvallisen valon sarastaessa.

Voihan sen näinkin ilmaista. "Try a little tenderness"

Kangaroos. Taisi olla eka pokkarikuvamme näistä?

Buchan caves - tippukiviluola. Oli kyllä siistiä. Ilen sanoin: "tältä näyttää varmaan valaan vatsassa"

Stalagtitit ja stalagmiitit kasvavat sademäärästä riippuen sadassa vuodessa noin sentin. Luolassa oli monen merin mittaisia töröjä (näin maallikon sanoin). Ja sitä ennen luolan on pitänyt muodostua. Do the math.

Pikkutöröjä

Isompia töröjä.

Pikkuisenko hyvännäköistä salaattia Paulina teki? Mukana myös eiliseltä yli jääneitä beef-täytteisiä ravioleja. Ihan ok.

Cape conranissa kotirantamme. Törkeesti levää beatchilla. Reklamoitiin respan pojalle ;) Camperimme ole merestä n. 80m.

Karvakäpy ja sen elinkaari oikealta vasemman kautta ylös. Kuvasta puuttu kukkavaihe, jossa karvat kukkivat. Loppuvaiheessa karvojen sisältä paljastuu pieniä siemenentäytteisiä 'nokkia', jotka käpy pudottaa sopivan hetken tullen.

Iltakävelymme piti olla vaivaton strolli..

Salmon Rocks.

Maailman eteläisimmät cabbage tree palmit. Ajettiin katsomaan näitä läpi kuoppaisen ja töyssyisen soratien, joka vain jatkui ja jatkui (campervanille ei paras tie). Astiat pomppivat ja paukkuivat ja ovet kitisivät. Ja näitä puita oli oikeasti kolme, joista yksi oli kuollut. Oli kyllä huti.

Sademetsäkävelyä

Mallacoota aivan kaakkois'kulmassa'. Chilli mesta.

Illallispaikkamme Mallacootan kuuluisuus Lucy's noodlehouse. Oli hyvää. Syötiin mereneläviä kiinalaisittain, kun kerran meren antimet olivat tuoreita.

Paikalliset ottivat chillisti ja oli kalassa illalla.

Kalastajat kävivät saaliinsa läpi meriltä saavuttuaan. 30 pelikaania seurasi showta vierestä hyvin koiramaisesti ja maltillisesti.

Pelikaani on ehkä siistein lintu ikinä. Miksi? No, koska se hakkaa räpylöillään tasatyöntöä lähtiessään lentoon vedestä JA lentäessään se laittaa päänsä tosi daijun näköisesti rullalle taaksepäin (kattokaa youtubesta). Ja bonuksena vielä, että se kävelee maalla tosi hassusti. Parasta viihdettä pitkään aikaan tarjosivat nämä veikot :D

Mallacoota Coasta Walkin kuvasaldoa.

Löydettiin kantsukin!

Macadamia Nut-jätski. Äiti, oisit tykännyt! Kääreen takaa luettua: "Within the Murray River lie ancient pink salt flakes. We mix the into our classic goey caramel sauce, and whipp ot generously through rich caramel flavoured ice cream. It's then locked away inside a layer of premium milk chokolate and macadamias. We think the salt flakes are happier here."

Yarra Valleyn Rieslingiä omalla rannalla auringon laskiessa. Mites Suomessa? ;)

Täysikuu samaisella rannalla. Oli siistiä. Kuunsilta valaisi koko tienoon.

Jervis Bay. Niin puhdasta vettä ja niin vaaleata hiekkaa, etten oo ennen nähnyt. Ja Ile. Lyömätön yhdistelmä <3

Ilen lounas Kiamassa. Tätä mainostettiin oikeasti kylkiäissalaatilla. Sitä oli yksi lehti ja kolme palaa porkkanaa. Ei ihme, että ko. kansa lihoaa.

Huomenna ajamme täältä Hunters Valleyn viinimestoilta Sydneyhyn. Palautamme camperin ja siirrymme hotlaan pesemään pyykkiä ja huoltamaan itseämme Uuden Seelannin campertaivalta varten. Ja tietty tutustutaan samalla Australian suurimpaan kaupunkiin. Jepjep.

Melbournesta suuntasimme ajokkimme kohti Wilsons Promontory National Parkia, tuttavallisemmin 'the Prom'. Kyseessä on Australian eteläisin niemenkärki, josta on ennen muinoin ollut kävely-yhteys Tasmaniaan!

Eläinbongareiden Mekka, kuten kuvasta näkyy (vompattivaroitus taempana). Myös emuvaroitus löytyi.

Heti saavuttuamme meille valkeni kuinka mahtava paikka olikaan kyseessä. Campingpaikkamme oli aivan meren lähellä, idyllisesti puiden ympäröimä. Lähdimme heti kävelylle kohti Squeaky Beachia. Kuvassa Tidal river laskuveden aikaan.

Matkalla kohteeseen oli hauska kivi.

Jo tavaksi muuttunut hyppykuva Squeaky Beachilta. Rannan hiekka oli aivan vaaleaa ja niin suolanhienoa, että se 'natisi', kun siinä käveli (siitä nimi). Todella hieno hiekka ei edes tahrinut jalkoja tms. vaan varisi heti pois. Ranta oli aivan huippu!

Sydänpuu. Paulina näkee aina sydämiä joka puolella, milloin pilvissä, milloin kylppärin laatoissa ja milloin puissa. Tämä oli ihan selkeä tapaus.

Ensikosketuksemme the Promin eläinasukkeihin. Wallaby ihan kosketusetäisyydellä. Siinä se nautiskelu lehtiä, niin että mussutus kävi :)

Teimme illalla kävelyn nähdäksemme vompatin. Käveltyämme noin sata metriä näimme ekan. Puolen tunnin kävelyn saldo: 7 vompattia (mukaanlukien emo ja poikanen!). Tämä siis ekan illan aikana. Kaiken kaikkiaan bongasimme toistakymmentä vompattia. Pyörivät pusikoissa suurummaksi osin hämärän aikaan, mikä ei ole kuvaamisen kannalta ideaalitilanne. Nämä suloiset pallurat ovat tallentuneet verrkokalvoillemme ikuisiksi ajoiksi.

Naisten vessassa hengalili opossumi. P oli suihkussa ja tunsi olonsa tarkkailluksi. Tämä veijarihan se oli. Taisi tykätä paikasta (tai näkymästä ;) ) kun palasi aina illan tulle samoille hoodeille.