Vietimme kolmisen päivää tutustuen Australian kenties tunnetuimpaan rannikkopätkään. Oli hehkutuksien arvoinen. Toinen toistaan mahtavampia maisemia. Tässä tunnelmia niiltä päiviltä.
Tästä se alkoi- Great Ocean Road!
Maailman yksi legendaarisimmista surffispoteista Torquayssa. Mm. pisimpään pyörinyt Rip Curl Pro -skaba järkätään täällä.
Tönö tarjolla Torquayn surffikylässä. Kylästä maailman tietoisuuteen ovat ponkaisseet Quiksilver ja Rip Curl. Melbourne semilähellä.
Näkymä yo. talosta. Merelle matkaa 200m. Lyödäänkö Ville lukkoon?
Paulinan suosikkitalo Torquayssa. Aita pelkkää pelargoniaa.
Putiikin nimi kiinnitti suomalaisen huomion. Kaupassa myytiin mm. Marimekkoa ja muita skandimerkkejä. Omistaja on kuulemma "a huge fan of scandinavia".
Näkymää Lornesta. Siistejä taloja. Muutenkin kylä oli tosi freessi ja omasi hyvät bushwalkit.
Ensikosketus (tai no ihan ei kosketusetäisyydelle päästy, vielä) ystäväämme Koalaan oli Lornessa. Siellä se köllötteli puussa. Mahtavia otuksia!
Bushwalk vesiputoukselle.
Bushwalk sademetsän halki kanjoneissa kierrellen.
Ilen pää pehmeni lämmössä. Paulina autuaan tietämättömänä hymyilee nätisti.
Toinen kosketus karvaiseen ystäväämme. Tämä hengaili rivarin takapihalla. Oli laiska (vai ultimaattisen fiksu?) ja kerjäsi meitä antamaan sille eukalyptuksen oksia. Btw kaverin meno oksalla oli kohtuullisen epävakaata. Matkalla nähtiin myös kenguruita ja wallabeja, mutta ne kuvat on toisella kameralla tai videopätkinä.
Joku aasialaisten aussioppaana toiminut kaveri heitti Paulinan käteen siemeniä. Syy selvisi heti: papukaija pöllähti paikalle.
Kookaburra. Trademarkin mukaisesti näyttää aina sivuprofiiliaan.
Bushwalk taas. Paulinan pää pehmeni sademetsässä.
Twelve Apostlen huudeilta näkymiä - kaunista on.
Razorblade rock - tai jotain sinnepäin. Sen oli näköinenkin :)
Selfie twelve apostlen suuntaan. Fun fact: nimi on harhaanjohtava, kivipaaseja ei ole 12. Nimi otettiin käyttöön puhtaasti houkuttelemaan turisteja.
Suojaisa poukama. Oli chilliä. Paulina hyppi riemusta. Hyppykuvat ovat -Kameramies-Ilen onneksi- muodostuneet P:n trademarkiksi :)
Poukaman toisessa päässä oli tippukiviä.
Lounastauko camperissä jossain bushwalkin parkissa.
1700-luvun lopulla saapuessaan Ausseihin valkoinen mies riisti ja niitti kiitettävästi Cape Otwayn sademetsää. Tilalle koitettiin istuttaa jopa Redwood-puita. Suht laihoin tuloksin.
Tarjolla oli mahis kulkea sademetsän puiden latvoissa. Tottahan toki me sitä kokeiltiin. Korkeus kuvassa n. 50m
Paulinaa moinen korkeus pikkuisen pelotti...
... Ileä ei niinkään. :)
Triplet falls -vesiputous jossain Cape Otwayn huudeilla. Oli hienot. Kuvassa näkyy vain yksi. Niitä on siis kolme.
Toinen Saaran suosittelemista rafloista Melbournessa oli Coda. Kokeiltiin sitäkin ja hyvää oli :)
Paahdettua ankkaa syötiin ainakin. Oli hyvälöistä.
Melbournessa sai -ja piti- ajella ratikkakiskoilla. Erikoisuutena kaupungin keskustan liikenteessä oli se, että oikealle käännyttäessä piti ryhmittyä vasemmalle. Ei ausseillakaan kaikki murot ole todellakaan kulhossa. (P ei useasta selityksestä huolimatta vieläkään oikein ymmärrä mistä tässä on erikoista... Onneksi Ile hoiti ajamisen...)
Tästä siis jatkettiin - päät pehmeinä- kohti Wilsons Promontory National Parkia ( tuttavallisemmin 'the Prom'), josta kuvia myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti