Huikean Australian jälkeen koitti tuttu ja turvallinen Uusi-Seelanti. Niin siistiä olla täällä taas!
"Feels good to be home". Lake Moke:n leirintäalue Queentownin hoodeilla. Huikea paikka.
Kengät pestiin lentokentällä ja laitettiin muovipusseihin, ettei vaan mikään siemen tai itu pääse kasvattamaan juuriaan Uuden-Seelannin maaperälle.
Ile nauttimassa maisemista
Tehtiin kävely (Mt Cochran). Näitä maisemia onkin ollut ikävä. Sielu lepää.
Sama
Löydettiin tunneli, jonka kautta kaivosmiehet ovat kuskanneet maa-ainesta pois louhoksilta. P:n mielestä oli hieman liian ahtaat oltavat.
Kaivosmiehen Hut (ei muisteta nimeä...). Sokeanakin vielä asusteli täällä 1950-luvulla. Mies kuoli vuonna 1997.
Sydän
Haettiin illalla Fergburgerit. Jono oli aikamoinen (find P!). Noin 35 min kesti päästä tilaamaan ja noin 10 min siitä niin saatiin burgerit. Oli hyvää, muttei nyt ihan kaiken tuon odotuksen arvoista. Nauvon Eamonnilta saa parempia.
Nälkä oli kova. P muuttuu Benjamin Buttoniksi liian suurta hampparia syödessään.
Päätettiin kavuta Ben Lomondin huipulle (oppaiden mukaan 6-8h). Aamupäivällä ilma oli sumppuinen ja oltiin jo hylkäämässä ajatus, mutta 12 maissa ilma kirkastui. Siispä lähdimme matkaan.
Näkymiä huipulta. Alhaalla näkyy Moke Laken leirintäalue.
..ja taas.. Taustalla Lake Wakatipu ja The Remarkables. Ei hullumpi paikka hypätä :)
Lisää fiilistelyä
Matka alas oli huomattavasti iisimpi ja niin SIISTI!























Ei kommentteja:
Lähetä kommentti